Telttaretkellä 6.-7.7.2022

Pitkään toiveena ollut telttaretki otti vihdoin tuulta purjeisiin ja porukka pääsi pakkailemaan tavaroita Hierkonpolun telttaretkeä varten. Jokaiselle oli annettu oma varustelista ja Rauman Ladulta vuokrattiin teltat ja trangiat. Nuorisotakuutalolla pakattiin autot täyteen ja suunnattiin nokat kohti Hierkonpolkua.

Säätiedotus oli näyttänyt koko kahdelle päivälle sadetta, mutta iltapäivällä aurinko kuitenkin lämmitti lähes siniseltä taivaalta. Kamat kantoon Säikänpolun parkkipaikalta ja laavulle tekemään lounasta. Melkein 20-päinen porukka jaettiin ryhmiin ja jokainen ryhmä teki itselleen ruuan trangialla Linnean opastuksella. Uutta perunaa, Kivikylän pihviä nuotiolla ja bearnaisekastiketta. Kun vielä nokipannikahvit oli juotu, osa porukasta lähti tiskaamaan ja osa meni pystyttämään telttoja.

Pienten mutkien ja taisteluiden jälkeen yksi kupoliteltta, kolme tunnelitelttaa ja yksi hammock oli saatu kasattua ja kiinnitettyä. Juuri sopivasti ennen pienen sateen alkua. Koska kaikki eivät halunneet jäädä yöksi, osaa lähdettiin viemään kotiin ja loput suuntasivat Reidun rantasaunalle saunomaan, uimaan ja tekemään iltapalaa – lämpimiä leipiä ja ah niin ihania lettuja hillolla ja kermavaahdolla. Saunassa olikin alkuun tiivis tunnelma, mutta kaikki halukkaat kuitenkin pääsivät saunaan ja uimaan. Merivesi oli ihanan lämmintä!

Silmät alkoivat lupsua yhdellä jos toisella, joten asettautuminen telttoihin alkoi. Tunneliteltan mataluus tuotti allekirjoittaneelle ensi alkuun haasteita ja pieni väsymyksen aiheuttama hihityskohtaus valtasi minut ja tartutin sen myös telttakaveriini. Rauhoittumisen jälkeen hiljaisuus laskeutui metsän keskelle.

Enemmän tai vähemmän hyvin nukutun yön jälkeen porukka kömpi ulos teltoistaan. Virkeimmät olivat jo kasanneet oman telttansa pois ja lähteneet laavulle valmistelemaan aamupalaa. Kun loputkin teltat saatiin kasattua, alkoi pieni tihkusade. Onneksi suurin osa oli varustautunut asianmukaisella vaatetuksella. Pieni tihkusade ei aamupalan syöntiä haitannut. Alunperin oli tarkoitus lähteä kotiin vähän myöhemmin, mutta heti aamupalan jälkeen alkoi myrskytä. Totesimme lähes yhteen ääneen, että eiköhän reissu ollut tässä. Autoille päin kävellessä vettä alkoi tulla lähes vaakasuoraan.

Kotimatka sujui tulomatkaa hitaamminen, sillä vettä tuli niin paljon, ettei Pyhärannan Rantatiellä voinut ajaa kuin maksimissaan 40km/h. Voisi siis sanoa, että reissumme oli täydellisesti ajoitettu! Povatun kahden päivän vesisateen sijasta saimme nauttia auringosta ja lämmöstä, ja sadekin alkoi vasta, kun lähdimme jo kotiinpäin. Telttailijat olivat väsyneitä, mutta kaikilla oli hyvä mieli retken päätteeksi. Ehkä vastaavaa reissua voitaisiin harkita uudelleenkin 🙂

~J.P.~

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.