Pölläkari vol 1

Rauman Voiluodolla sijaitseva Pölläkari sai ensimmäiset leiriläisensä vähään aikaan. Pölläkari on monelle raumalaiselle tuttu paikka erilaisista leireistä. Itsekin olen joskus yhdellä leirillä ollut, mutta vuosia on sen verran takana, ettei muistoja juurikaan ole jaettavaksi.

Vaihtuvan kokoonpanon ryhmässä oli tällä kertaa neljä leiriläistä, joista allekirjoittanutta jännitti selvästi enemmän kuin muita. Paikan päällä käytiin läpi päivän ohjelmaa, jonka jälkeen kahvin tippumista odotellessa oli hetki aikaa omatoimiseen paikkaan tutustumiseen. Pari ryhmäläistä lähti lapion metsästykseen, jotta voisi kaivaa onkimatoja, mutta minä suuntasin automaattisesti kamera kaulassa laiturille. Kesän ehkä kuumimman helteen koetellessa jokaisen deodorantin kestävyyttä, vietimmekin suurimman osan ajasta varjossa tai sisällä, mutta tauoilla ryhmäläiset usein suuntasivat laiturille. Pölläkari on upealla paikalla ja kameraan tallentuikin päivän aikana mm. erilaisia lintuja ja luonnon kauneutta.

Aamupalan jälkeen oli pieni ryhmäytyminen esittelyjen muodossa, sekä janaharjoitus. Ryhmälle esitettiin esimerkiksi kysymys: ”Miten paljon sinua jännittää tällä hetkellä?”, jonka jälkeen jokainen sai hakea oman paikkansa kuvitteelliselta janalta. Jännittää paljon, ei jännitä ollenkaan, tai jotain siltä väliltä. Olin ainoa, joka jäi lähelle ”jännittää paljon” päätä, ja pakko myöntää, ettei se ainakaan helpottanut jännitystä ja tunsin hetken oloni todella epämukavaksi. Aihe kuitenkin otettiin esille ja painotettiin jokaisen vapautta olla juuri sitä mieltä, mitä itse haluaa, ei tarvitse mennä joukon mukana, eikä kukaan arvostele toisen mielipiteitä tai tuntemuksia. Lopulta se helpottikin oloa koko leiripäivän suhteen.

Oli helpompaa osallistua mm. oman toteemieläimen löytämiseen sekä muuhun ohjelmaan. Tauoilla pystyi paremmin vaihtamaan sanan tai toisenkin jonkun muun ryhmäläisen kanssa. Näytinpä mm. silkkiuikusta ottamaani kuvaa ja kävimme keskustelua siitä, onko kuvassa kenties kuikka, tukkasotka, tai jokin muu pulu, joten nauruakin piisasi!

Mielenkiinnolla seuraavaa leiripäivää odotellen,

~J.P.~

Vastaa