Avainsana: valokuvaus

Julkaistu

Retki Kuuskajaskariin

Poroholmassa, vesibussien lähtösatamassa. Kesähelteet vaan jatkuivat ja Fructuksen osallistujat katsoivat laiturilta epätoivoisesti aina vain täyttyvää Rauman saaristokuljetuksen Linnea nimisen yhteysaluksen kantta. ”Kannelle tuulenvireeseen, hinnalla millä hyvänsä.” sanoi yksi osallistujista, mutta kuin tilauksesta kannella oli kuin olikin juuri sopivasti tilaa meidän ryhmällemme.

Mereltä käsin kaikki näyttää erilaiselta ja alkumatkasta yritettiinkin tunnistaa rannalta joitakin tuttuja paikkoja. Noin puolen tunnin ajomatkan aikana sai nautiskella Rauman kauniista meri- ja saaristonäkymästä. Harvinaisista linnuista ei päästy nauttimaan, vaan suurin osa linnuista oli lokkeja ja merimetsoja. Muutamia merimetsojen asuttamia ja jo hylkäämiä saaria näkyikin matkan varrella.

Paikan päällä kävimme kahvilasta hakemassa saaren kartan. Reitin pituus saaren ympäri oli noin 2 kilometriä ja kahvilan pihapiirissä olevien opasteiden avulla päätimme mihin suuntaan saarta lähdimme kiertämään. Kuuskajaskarinpolun varrella oli mm. useita tykkejä, näköalatorni ja vartiotorni, diabaasisaumoja, ampumaratoja, juoksuhautoja jne. Ryhmäläisten tehtävänä oli ottaa 2 valokuvaa itselle kiinnostavimmasta kohteesta. Ohessa voit nauttia ryhmäläisten kuvista ☺

  • Eeva
  • Eeva
  • Johannes
  • Johannes
  • Jonna
  • Jonna
  • Krista
  • Krista
  • Markus
  • Markus
  • Niko
  • Niko
  • Rami
  • Rami

Seuraavaa kesää ja uutta reissua odotellen! ☺

~J.P.~

Julkaistu

Pölläkari vol 4

Torstai 27.8. Koko viikolle povailtiin kylmää ja sadetta, mutta säätiedotukselle annettiin potkut, kun laiturin takaa meri aukesi peilityynenä sinisen taivaan alla. Näky oli kuin sadusta ja se houkuttelikin osan porukasta laiturin päähän nauttimaan aamun taianomaisuudesta, yhteisöllisyydestä ja aamupalasta. Myös päivän ohjelma päätettiin pitää laiturilla.

Kun Fructus-hankkeen Rauman ja Porin pään väki oli saatu kasaan, meitä olikin taas mukava joukko koolla. Ensimmäisenä tehtävänä jouduimme pohtimaan itselle tärkeitä arvoja harjoituksen myötä. Eri puolille laituria oli asetettu lappuja, joissa kuvailtiin henkilöä, esim. perheen äiti tai isä, jolla on pienet tulot, tai varakas liikemies, jolla ei ole läheisiä ihmisiä, ja kaikkea siltä väliltä. Jokainen sai asettua sen lapun kohdalle, jonka kanssa voisi vaihtaa elämää, jos pitäisi. Omasta valinnastaan sai kertoa jotain, jos halusi.

Seuraavaksi otettiin perinteinen janaharjoitus, jossa laiturin toisessa päässä oli ”erittäin tärkeää” ja toisessa päässä ”ei ollenkaan tärkeää”. Saimme erilaisia väittämiä, kuten kuinka suuri vaikutus hyvällä palkalla on työssä, tai miten tärkeää on, että tekee työtä, jolla on merkitys. Joidenkin kohdalla porukka oli enemmän yhdessä, kun taas toisessa joku saattoi olla ihan toisessa päässä ja toinen toisessa. Mielenkiintoista keskustelua ja mielipiteiden vaihtoa saatiin aikaiseksi.

Lopuksi jakauduttiin kahteen ryhmään ja jokainen sai ensin kirjoittaa omia ajatuksia siitä, mitkä asiat auttavat/edistävät työssäoloa/työn saamista, ja vastakohtana mitkä asiat haittaavat/vaikeuttavat työssäoloa/työn saamista. Seuraavaksi asioista keskusteltiin ensin ryhmissä ja lopuksi kaikkien paperit asetettiin laiturille nähtäväksi, ja keskusteltiin asioista yhteisesti koko ryhmän kanssa.

Koska saunan kiukaassa ei ollut kiviä korjauksen jäljiltä, saunominen jäi tällä kertaa väliin. Toisaalta aikaa vierähtikin harjoitusten parissa, kun ryhmä oli niin hyvin mukana ja osallistui aktiivisesti. Harjoitusten aikana yksi ohjaajista oli sytyttänyt grilliin tulen ja ruokailua odotellessa jokaisella oli vapaata aikaa touhuta mitä haluaa.

Kaiken kaikkiaan Pölläkarin nelipäiväinen leiri oli erittäin onnistunut ja positiivinen. Oma ensimmäisen päivän jännitys muuttui jokaisen päivän myötä helpommaksi ja seuraavaa leiripäivää alkoi jo odottaa innolla. Laiturilla pohdittiinkin, että toivottavasti leiri saadaan uusittua tulevanakin vuonna.

Kiitos:
– kaikki leiriläiset Rauman ja Porin päästä
– ohjelmasta vastannut psykologi Orvokki Julkunen
– Fructus-hankkeen työntekijät Heidi Saviaro, Mervi Parviainen ja Saija Kivi
– tutkija Anna-Maria Isola Terveyden- ja hyvinvoinninlaitokselta

~J.P.~

Julkaistu

Pölläkari vol 3

Torstai 20.8. Päivä alkoi totutusti aamupalalla. Rentoa jutustelua, päivän suunnitelmien läpikäyntiä sekä rauhallista heräämistä tulevaan päivään. Koska säätiedotus oli luvannut kesän viimeisiä lämpimiä päiviä, ohjelma oli vähän kevyempää, jotta saimme vielä nauttia kauniista ilmasta luonnon äärellä.

Päivän ohjelmassa oli erilainen janaharjoitus. Tarkoituksena oli miettiä elämää taaksepäin. Jokainen piirsi paperille janan, jonka alussa oli yläasteen päätös ja lopussa nykyhetki. Jana jaettiin vuosilukuihin, jonka jälkeen janalle sijoitettiin omaa opiskelu- ja työhistoriaa, käytyjä kursseja tai vaikka harjoittelujaksoja.

Lopuksi piti pohtia ja kirjoittaa ylös positiivisia – ja vain positiivisia – ajatuksia omista elämänvaiheistaan. Mitä hyvää muistaa esim. joltain työpaikalta työympäristöön, työkavereihin, tai vaikka omaan osaamiseen liittyen. Tarkoitus oli vahvistaa ja voimistaa uskoa itseensä ja omaan osaamiseen. Alkuun homma tuntui haastavalta, mutta kun oikein syventyi ja keskittyi aiheeseen, hyviäkin juttuja tuli mieleen ja paperi alkoi mukavasti täyttyä 🙂

  • Kyllä tällä pihalla kelpaa oleilla
  • Ensimmäinen rohkelikko
  • Yksi monista ahvenista

Harjoituksen aikana Fructus-hankkeen Porin pään väki oli saapunut. Oli mukava nähdä uutta porukkaa, varsinkin kun loppupäivä oli vapaata seurustelua ja oleilua. Sauna oli laitettu lämpimäksi harjoituksen aikana, joten uimaan ja saunaankin sai mennä. Houkutus oli suuri, mutta allekirjoittaneella oli valitettavasti vielä uintikielto päällä. Kaksi rohkeaa kuitenkin uskaltautuivat uimaan, ja kun sinne pääsivät, eivät meinanneet merestä pois tullakaan.

Sisäpihalla grillissä oli jo hyvän oloinen hiillos ja saatiin grillattavat tulille. Joku nautiskeli auringosta laiturilla, toiset menivät ongelle matojen kaivamisen jälkeen, joku valokuvaili luontoa ja ympäristöä toisten seurustellessa pihalla auringon helliessä jokaista omissa puuhissaan. Kaikilla vaikutti olevan hyvä fiilis ja kalasaalistakin tuli, kun laiturin läheisyyteen uiskenteli ahvenparvi. Päivä päättyi yhteiskuvaan, sekä seuraavan leiripäivän odotukseen.

~J.P.~

Julkaistu

Pölläkari vol 2

“Pölläkari sai päivävieraita jo toistamiseen, kun Fructuksen porukka suuntasi yhteiskuljetuksin kohti Voiluotoa. Kokoonpano oli vaihtunut niin ryhmäläisten, kuin ohjaajien taholta, nimittäin mukana touhussa oli psykologi Orvokki Julkusen lisäksi myös tutkija Anna-Maria Isola Terveyden- ja hyvinvoinninlaitokselta.

Päivän aloittelua

 Katulähetyksen kesätyöntekijä oli yhdessä muutaman leiriläisen kanssa loihtinut herkullisen aamupalan, jonka saimme nauttia luonnon helmassa. Sen jälkeen olikin aika käydä tositoimiin: ”Etsi luonnosta jotain, mikä kuvastaa tunnettasi ja oloasi juuri nyt, miltä tuntui tulla tänään tänne?” Pienen alkukangertelun jälkeen pöydälle alkoi ilmestyä erilaisia objekteja, mm. kukkasia, lehtiä ja ongen kohokin. Jokainen sai kertoa omasta valinnastaan juuri niin paljon, tai vähän, kuin halusi.

Pienen jaloittelun jälkeen käytiin kiinni päivän aiheeseen. Oli tarkoitus miettiä mitä on hyvä elämä ja löytää niitä omia, ehkä piilossakin olevia voimavaroja. Jokaisen piti keksiä 7 asiaa, jotka tekevät omasta elämä juuri niin hyvän, kuin se sillä hetkellä on. Joillekin niiden keksimisen oli helppoa, kun taas toisille seitsemän asian keksiminen oli työn ja tuskan takana, mutta niin vain jokainen löysi ne hyvät asiat omasta elämästään.

Ennen lounasta tehtiin vielä perinteinen janaharjoitus, mutta päivän ehkä hauskin osuus tuli pienten korttien myötä. Jokaiselle jaettiin viisi korttia, joissa luki erilaisia asioita, jotka ovat tavoittelemisen arvoisia tai tärkeitä elämässä. Tarkoituksena oli käydä vaihtokauppaa muiden kanssa korteista, jotta löytäisi itselle sopivat viisi asiaa. Korttien tekijällä oli ollut pilke silmäkulmassa, eikä touhu ollut ollenkaan vakavaa, sillä korteissa oli perinteisten ”hyvä perhe” ja ”tasapainoinen elämä” lisäksi myös mm. ”Mona Lisa taulu vuodeksi omalle seinälle” ja ”voittaa Miss Suomi -kilpailu” ☺

Harmaahaikara ja västäräkki

Päivä päättyi tortilloihin ja vapaaseen aikaan. Edellisellä kerralla löytynyt lapio mahdollisti matojen kaivamisen ja näin ollen myös kalojen narraamisen. . Joku kävi pienellä kävelyllä kun toinen istuskeli laiturilla kamera kaulassa nauttien luonnon rauhasta ja sen elämästä. Mitähän uutta seuraava päivä tuo tullessaan?

~J.P.~“

Julkaistu

Pölläkari vol 1

  • Pölläkarin leirikeskus

Rauman Voiluodolla sijaitseva Pölläkari sai ensimmäiset leiriläisensä vähään aikaan. Pölläkari on monelle raumalaiselle tuttu paikka erilaisista leireistä. Itsekin olen joskus yhdellä leirillä ollut, mutta vuosia on sen verran takana, ettei muistoja juurikaan ole jaettavaksi.

Vaihtuvan kokoonpanon ryhmässä oli tällä kertaa neljä leiriläistä, joista allekirjoittanutta jännitti selvästi enemmän kuin muita. Paikan päällä käytiin läpi päivän ohjelmaa, jonka jälkeen kahvin tippumista odotellessa oli hetki aikaa omatoimiseen paikkaan tutustumiseen. Pari ryhmäläistä lähti lapion metsästykseen, jotta voisi kaivaa onkimatoja, mutta minä suuntasin automaattisesti kamera kaulassa laiturille. Kesän ehkä kuumimman helteen koetellessa jokaisen deodorantin kestävyyttä, vietimmekin suurimman osan ajasta varjossa tai sisällä, mutta tauoilla ryhmäläiset usein suuntasivat laiturille. Pölläkari on upealla paikalla ja kameraan tallentuikin päivän aikana mm. erilaisia lintuja ja luonnon kauneutta.

  • Luonnon kauneutta ja meren rauhaa

Aamupalan jälkeen oli pieni ryhmäytyminen esittelyjen muodossa, sekä janaharjoitus. Ryhmälle esitettiin esimerkiksi kysymys: ”Miten paljon sinua jännittää tällä hetkellä?”, jonka jälkeen jokainen sai hakea oman paikkansa kuvitteelliselta janalta. Jännittää paljon, ei jännitä ollenkaan, tai jotain siltä väliltä. Olin ainoa, joka jäi lähelle ”jännittää paljon” päätä, ja pakko myöntää, ettei se ainakaan helpottanut jännitystä ja tunsin hetken oloni todella epämukavaksi. Aihe kuitenkin otettiin esille ja painotettiin jokaisen vapautta olla juuri sitä mieltä, mitä itse haluaa, ei tarvitse mennä joukon mukana, eikä kukaan arvostele toisen mielipiteitä tai tuntemuksia. Lopulta se helpottikin oloa koko leiripäivän suhteen.

  • Joutsenien taisto

Oli helpompaa osallistua mm. oman toteemieläimen löytämiseen sekä muuhun ohjelmaan. Tauoilla pystyi paremmin vaihtamaan sanan tai toisenkin jonkun muun ryhmäläisen kanssa. Näytinpä mm. silkkiuikusta ottamaani kuvaa ja kävimme keskustelua siitä, onko kuvassa kenties kuikka, tukkasotka, tai jokin muu pulu, joten nauruakin piisasi!

Mielenkiinnolla seuraavaa leiripäivää odotellen,

~J.P.~

Julkaistu

Hierkonpolku

”Juhannusviikon helteet väistyivät tieltä torstaina, kun Fructus suuntasi Pyhärannan Reilaan Hierkonpolulle. Merenranta-alue on ennen toiminut puolustusvoimien harjoitusalueena, mutta 2014 alue siirtyi Metsähallituksen omistukseen. Nyt alueella on talkoolaisten voimin rakennettu ihana luontopolku, tulentekopaikat, laavu, puuvaja ja käymälä.

Suuntasimme kohti Kyhkärännokkaa, jossa aloitimme päivän – vaikkakin pilvisen ja hieman tuulisen – kahvilla ja leivällä. Kun viima yritti tunkeutua luihin asti, oli aika lähteä kävelemään. Tuuli ei käynyt puiden läpi, joten lopulta ilma olikin täydellinen: ei liian kuuma, eikä pienen tuulenvireen takia ötököitäkään juuri ollut.

Polun varrelta löytyi paljon valokuvattavaa. Pienessä poukamassa kyhmyjoutsen esitteli kuutta poikastaan. Emo päästi melko lähelle kuvaamaan, mutta vahti kyllä herkeämättä, ettemme tule liian lähelle. Välillä maisema näytti lähes satumaiselta, kun korkeat männyt seisoivat vankasti vihreän luonnon keskellä, ja kun kääntyi ympäri, saattoi nähdä pienen pätkän hiekkarantaa.

Valitsemamme 1,3 km reitti päättyi Hierkonpään laavulle, jossa oli myös käymälä ja puuhuone. Enpä ole koskaan käynyt niin siistissä ja hajuttomassa ulkokäymälässä! Laavu oli kaunis ja upealla paikalla. Siellä olikin hyvä pitää pieni tauko. Eräs ryhmän jäsenistä kokeili kalaonnea, mutta ranta oli kuulemma liian matalaa virvelöintiin.

Jatkoimme vielä hetken eteenpäin isommalle hiekkarannalle, josta käännyimme takaisin kohti Kyhkärännokkaa. Nyt viileän ilman takia olimme ainoat samoilijat luontopolulla, mutta paikka jätti kyllä sellaisen vaikutuksen, että sinne on pakko lähteä joskus uudestaankin! Metsäpalovaroituksen takia emme nyt voineet grilllata, mutta ehkäpä ensi kerralla 🙂

Ohessa vielä Leader Satakunnan video Hierkonpolusta vuonna 2018.

~J.P.~”

Saman tyyppistä matalan kynnyksen toimintaa (mm. ympäristön siistiminen, poistotekstiilien lajittelu sekä luonnon monimuotoisuuden suojeleminen) on tulossa jatkossakin. Ota yhteyttä ja kysy lisää, jos mielenkiintosi heräsi.

Heidi Fructus Rskl 044-068 4960