Poroholmassa, vesibussien lähtösatamassa. Kesähelteet vaan jatkuivat ja Fructuksen osallistujat katsoivat laiturilta epätoivoisesti aina vain täyttyvää Rauman saaristokuljetuksen Linnea nimisen yhteysaluksen kantta. ”Kannelle tuulenvireeseen, hinnalla millä hyvänsä.” sanoi yksi osallistujista, mutta kuin tilauksesta kannella oli kuin olikin juuri sopivasti tilaa meidän ryhmällemme.
Mereltä käsin kaikki näyttää erilaiselta ja alkumatkasta yritettiinkin tunnistaa rannalta joitakin tuttuja paikkoja. Noin puolen tunnin ajomatkan aikana sai nautiskella Rauman kauniista meri- ja saaristonäkymästä. Harvinaisista linnuista ei päästy nauttimaan, vaan suurin osa linnuista oli lokkeja ja merimetsoja. Muutamia merimetsojen asuttamia ja jo hylkäämiä saaria näkyikin matkan varrella.
Paikan päällä kävimme kahvilasta hakemassa saaren kartan. Reitin pituus saaren ympäri oli noin 2 kilometriä ja kahvilan pihapiirissä olevien opasteiden avulla päätimme mihin suuntaan saarta lähdimme kiertämään. Kuuskajaskarinpolun varrella oli mm. useita tykkejä, näköalatorni ja vartiotorni, diabaasisaumoja, ampumaratoja, juoksuhautoja jne. Ryhmäläisten tehtävänä oli ottaa 2 valokuvaa itselle kiinnostavimmasta kohteesta. Ohessa voit nauttia ryhmäläisten kuvista ☺
Maanantai päivä avautui aurinkoisena, joskin tuulisena ja Fructus käänsi nokan kohti Otanlahtea ja Rauman Makista. Tuuli ja päivälle suunniteltu minigolf saivat parin ryhmäläisen suupielet kääntymään hymyyn, kun pohdittiin, mahtaako tuuli parantaa vai huonontaa tulosta 😊
Rauman Makiksen minigolf radalta löytyy 18 erilaista väylää ja rata kiertää maauimalan ympäri. Osa ei ollut koskaan pelannut minigolffia, osalla edellisestä kerrasta oli aikaa jopa kymmeniä vuosia, mutta olipa joku käynyt jo Makiksen radan testaamassakin.
Jaoimme porukan kahteen ryhmään ja lähdimme kiertämään rataa. Rata oli hyvin toteutettu, selkeä, hyvässä kunnossa ja tarjosi erilaisia haasteita. Aina välillä kuului iloisia huudahduksia onnistuneen suorituksen, tai jopa hole-in-onen jälkeen. Parin itselle erityisen haastavan väylän jälkeen olin kuitenkin tyytyväinen omaan kokonaistulokseeni. Kokemus oli sen verran mukava, että pitää joskus mennä uudelleenkin 😊
Pelailun jälkeen pidimme evästauon Otanlahden kallioilla. Kun kroppa oli tankattu, kävelimme Kiikartornille Syväraumanlahteen. Kuumana päivänä rappuja tuntui olevan loputon määrä, mutta ylös asti päästiin. Näkymä näkötornin tasanteelta oli puuskutuksen arvoinen, suosittelen käymään. Kiikartorni on yksi Ajan jäljet-kohteista.
Koska päivää oli vielä jäljellä kävelimme vielä Poroholmaan. Istuskelimme alueella ja pohdimme erilaisia vaihtoehtoja kesän varalle. Poroholmasta starttaavat Rauman saaristokuljetuksen vesibussit ja voit käydä vaikka vanhassa sotilastukikohdassa Kuukajaskarissa tai Kylmäpihlajan majakkasaaressa.
Päivä oli kokonaisuudessaan hieno ja erilainen, eikä Vieno-myrskyn puhaltamat alkutuulahduksetkaan haitanneet menoa. Kannattaa varata aikaa ja käydä tutustumassa mitä kaikkea Otanlahden alue tarjoaa 😊
Raumalla järjestettiin 19.–29.4.2021 roskienkeruukampanja “Kerää ja karaa“. Kaupunkilaisia kannustettiin ulkoilemaan ja samalla keräämään ympäristöstä löytyviä roskia. Aktiivinen roskienkeräystoiminta tunnetaan maailmalla nimellä plogging. Myös Fructus osallistui koronan sallimissa rajoissa kampanjaan.
Mitä plogging sitten on? Plogging eli roskajuoksu yhdistää liikunnan ja ulkoilun roskien keräämiseen. Termi tulee ruotsin kielen sanoista jogga (lenkkeillä) ja plocka upp (poimia). Se sopii kaiken ikäisille kuntotasosta riippumatta, eikä roskapussia kummempia välineitä tarvita. Hanskoja on suositeltavaa käyttää ja etenkin käytettyjä maskeja noukkiessa tulee huolehtia hyvästä hygieniasta.
Fructuksen porukka lähti liikkeelle Nuorisotakuutalon pihalta, eikä pitkälle tarvinnut kävellä, kun ensimmäinen roskapussi oli jo täynnä. Etenkin tupakan tumppeja löytyi lähes joka puolelta, mihin katseensa käänsi. Tiesitkö muuten, että tupakan filtteri onkin muovia? Yhden tupakantumpin hajoaminen kestää keskimäärin puolitoista vuotta makeassa vedessä ja kolme vuotta merivedessä.
Jatkaessamme matkaa, pussi jos toinenkin täyttyi. Onneksi ennen lähtöä haimme sisältä vielä muutaman ylimääräisen muovipussin. Kevään ensimmäiset lämpimät päivät osuivat sopivasti kohdallemme ja aurinko lämmittikin mukavasti rauhallista roskakävelyämme. Ei uskoisi miten paljon roskia kertyy parin kilometrin matkalta. Ekoteon ja ulkoilun jälkeen oli mukava rauhoittua pihalla, nauttia auringosta ja ainakin itselle kevään ensimmäisestä grillauksesta.
Oletko sinä kokeillut ploggingia? Mitä jos seuraavalle lenkille nappaisit muovipussin taskuun mukaan? ☺
Fructus kävi testaamassa Uotilan frisbeegolfradan. Rauman ainakin toistaiseksi ainoa 18-väyläinen rata valmistui vuonna 2012 Uotilaan Nikulanmäen pururadan maastoon. Suurin osa väylistä heitetään metsämaastossa, mutta muutama peltoväylä löytyy myös, joilla saa heittää vähän kovempaa ja huolettomammin. Itse en ollut muutamaan vuoteen käynyt heittämässä, ja huomasin sen ensimmäisen heiton myötä, tuli nimittäin kolisteltua muutamaakin puuta. Mutta peliä ei pidä ottaa liian vakavasti. Frisbeegolf on mukavan rento harrastus, jossa tulee samalla liikuttua ulkona. Frisbeegolfia voit pelata yksin tai ryhmässä, mutta tärkeintä on pitää hauskaa.
Uotilan AAA1-luokitus kertoo radan haastavuudesta. AAA-radoilla väylät ovat erittäin pitkiä ja haastavuudeltaan vaativimpia, joten ne sopivat hyvin myös kilpapelaajille. Radalla voi kuitenkin pelata kaiken tasoiset pelaajat. Uotila toimiikin niin koko perheen harrastusratana, kuin viikkokilpailuratanakin ☺
Frisbeegolf on nimensä mukaisesti golfia frisbeellä. Lajin perusperiaate on sama kuin perinteisessä golfissa. Frisbeegolfradan suorittamiseen käytetään mailan ja pallon sijaan erilaisia frisbee- eli liitokiekkoja ja reiän sijaan kohteena on metallinen maalikori. Tarkoituksena on heittää frisbee koriin mahdollisimman vähin heitoin. Golfista tutut par-tulokset vaihtelevat väylän pituuden mukaan par 2:n ja par 5:n välillä.
Frisbeegolf on yksilölaji, mutta sitä pelataan yleensä 3-5 hengen ryhmissä. Avausheitto suoritetaan sille merkityltä alueelta (tee). Avausheiton jälkeen kauimpana korista oleva pelaaja jatkaa ensimmäisenä. Seuraava heitto lähtee siitä kohdasta, johon edellinen heitto on pysähtynyt. Kullakin väylällä käytetyt heitot sekä rangaistusheitot lasketaan yhteen. Lopputulos on kaikkien reikien tulosten summa. Voittaja on pelaaja, joka suorittaa radan pienimmällä määrällä heittoja.
Frisbeegolf on helppo harrastus aloittaa, sillä aloittelijalle riittää vain yksi kiekko. Midrange, eli keskimatkan kiekko on monikäyttöinen ja aloittelija pärjää sillä radan kaikissa haasteissa. Kiekkoja kuitenkin löytyy kolmenlaisia ja heittojen lisääntyessä, voi ostaa itselleen myös putterin lähitilanteisiin ja driverin pidempiin heittoihin. TÄÄLTÄlöytyy hyvä opastus oikeanlaisen kiekon valintaan.
Perus rantaheittelystä frisbeegolf eroaa erityisesti heittotekniikassa ja otteissa. Heitot koostuvat pääosin puttaamisesta, rystyheitosta sekä kämmenheitosta, mutta haastaviin tilanteisiin löytyy myös upsit ja rollerit. Rystyheitto on ns. perusheitto ja siitä kannattaakin aloittaa ☺ FRISBEEGOLFLIITONsivuilta löytyy aloittelijoille todella kattava paketti aina kiekoista vauhdinottoon, lähestymisheittoon ja puttaamiseenkin.
Linja jonka päälle kiekon reuna tulisi laittaa
Peukalo tulee lähellä reunaa
Loput sormet tulevat kiekon alle
Rystyheiton perusote
Frisbeegolf vie helposti mukanaan, varsinkin kun taitoa tulee lisää ja alkaa oppia kiekoista ja heitoista enemmän. Raumalla Aronahteella on helpommat väylät, mutta jos haluaa rauhassa heitellä, niin suosittelen kokeilemaan Uotilan rataa. Väylät löytyvät helposti tulostettavan KARTAN avulla. Jos kipinä yhtään heräsi, niin rohkeasti kokeilemaan! Kokeneemmat pelaajat neuvovat mielellään ja frisbeegolf-pelaajien keskuudessa vallitseekin hyvä yhteishenki.
