Retki Pinkjärvelle

Fructuksen porukka pääsi osallistumaan Rauman Seudun Työnhakijoiden KIPINÄ-hankkeen järjestämään kesäpäivään. Päivä alkoi kokoontumisella RST:n pihalla, josta alkoi bussimatka kohti Eurajoella sijaitsevaa Pinkjärveä ja Vuotavan laavua.

Bussin parkkeerattua Pinkjärven parkkipaikalle sovimme päivän aikataulusta. Koska metsäpalovaroitus oli voimassa, päivän suunnitelma muuttui grillauksen osalta. Parkkipaikalta opastaulun vierestä lähti noin 5 km mittainen, osittain vaikeakulkuinen, vaellusreitti. Vaellusreitti on merkattu maastoon punaisin merkein. Kuuman kesäpäivän valuttaessa hikikarpaloita yhden jos toisenkin ohimoilla, päätimme kävellä suoraan Vuotavan kaksoislaavulle. Yhteen suuntaan matkaa kertyi noin 1 km.

Saavuttuamme laavulle nopeimmat olivat jo ehtineet kastautua ihanan vilvoittavaan järviveteen. Hiekkapohja oli houkutteleva ja ennen kuin huomasinkaan, olin itsekin käärinyt shortsien lahkeet ylös ja mennyt kahlaamaan niin pitkälle kuin pääsin kastamatta vaatteita kokonaan. Koska vapaata aikaa oli mukavasti, porukka hajaantui ja päivään mahtui mm. kävelyä maastossa, rentoutumista laavulla, eväshetkeä rannalla, uimista, jne.

Kellon lähestyessä puolta päivää lähdimme kävelemään takaisin bussille. Varsinainen eväshetki oli Latumajalla, jossa grillaus oli kodassa sallittua. Samaan aikaan kun ritilä notkui makkaroista, porukka oli hajaantunut ympäri Latumajan piha-aluetta. Iloisia ilmeitä näkyi ja rentoa puheensorinaa kuului suunnasta jos toisestakin. Kun makkarat oli syöty parempiin suihin, oli aika palata bussilla lähtöpaikalle.

Kaiken kaikkiaan voisi sanoa päivän olleen onnistunut ja suosittelen vierailemaan Pinkjärven laavuilla ajan kanssa!

Tässä vielä muutama kuva Fructuksen osallistujilta ☺

~J.P.~

Ulkoilmapäivä Otanlahdessa

Maanantai päivä avautui aurinkoisena, joskin tuulisena ja Fructus käänsi nokan kohti Otanlahtea ja Rauman Makista. Tuuli ja päivälle suunniteltu minigolf saivat parin ryhmäläisen suupielet kääntymään hymyyn, kun pohdittiin, mahtaako tuuli parantaa vai huonontaa tulosta 😊

Rauman Makiksen minigolf radalta löytyy 18 erilaista väylää ja rata kiertää maauimalan ympäri. Osa ei ollut koskaan pelannut minigolffia, osalla edellisestä kerrasta oli aikaa jopa kymmeniä vuosia, mutta olipa joku käynyt jo Makiksen radan testaamassakin.

Jaoimme porukan kahteen ryhmään ja lähdimme kiertämään rataa. Rata oli hyvin toteutettu, selkeä, hyvässä kunnossa ja tarjosi erilaisia haasteita. Aina välillä kuului iloisia huudahduksia onnistuneen suorituksen, tai jopa hole-in-onen jälkeen. Parin itselle erityisen haastavan väylän jälkeen olin kuitenkin tyytyväinen omaan kokonaistulokseeni. Kokemus oli sen verran mukava, että pitää joskus mennä uudelleenkin 😊

Pelailun jälkeen pidimme evästauon Otanlahden kallioilla. Kun kroppa oli tankattu, kävelimme Kiikartornille Syväraumanlahteen. Kuumana päivänä rappuja tuntui olevan loputon määrä, mutta ylös asti päästiin. Näkymä näkötornin tasanteelta oli puuskutuksen arvoinen, suosittelen käymään. Kiikartorni on yksi Ajan jäljet-kohteista.

Koska päivää oli vielä jäljellä kävelimme vielä Poroholmaan. Istuskelimme alueella ja pohdimme erilaisia vaihtoehtoja kesän varalle. Poroholmasta starttaavat Rauman saaristokuljetuksen vesibussit ja voit käydä vaikka vanhassa sotilastukikohdassa Kuukajaskarissa tai Kylmäpihlajan majakkasaaressa.

Päivä oli kokonaisuudessaan hieno ja erilainen, eikä Vieno-myrskyn puhaltamat alkutuulahduksetkaan haitanneet menoa. Kannattaa varata aikaa ja käydä tutustumassa mitä kaikkea Otanlahden alue tarjoaa 😊

~J.P.~

Kiekon heittoa metsäradalla

Fructus kävi testaamassa Uotilan frisbeegolfradan. Rauman ainakin toistaiseksi ainoa 18-väyläinen rata valmistui vuonna 2012 Uotilaan Nikulanmäen pururadan maastoon. Suurin osa väylistä heitetään metsämaastossa, mutta muutama peltoväylä löytyy myös, joilla saa heittää vähän kovempaa ja huolettomammin. Itse en ollut muutamaan vuoteen käynyt heittämässä, ja huomasin sen ensimmäisen heiton myötä, tuli nimittäin kolisteltua muutamaakin puuta. Mutta peliä ei pidä ottaa liian vakavasti. Frisbeegolf on mukavan rento harrastus, jossa tulee samalla liikuttua ulkona. Frisbeegolfia voit pelata yksin tai ryhmässä, mutta tärkeintä on pitää hauskaa.

Uotilan AAA1-luokitus kertoo radan haastavuudesta. AAA-radoilla väylät ovat erittäin pitkiä ja haastavuudeltaan vaativimpia, joten ne sopivat hyvin myös kilpapelaajille. Radalla voi kuitenkin pelata kaiken tasoiset pelaajat. Uotila toimiikin niin koko perheen harrastusratana, kuin viikkokilpailuratanakin ☺

Frisbeegolf on nimensä mukaisesti golfia frisbeellä. Lajin perusperiaate on sama kuin perinteisessä golfissa. Frisbeegolfradan suorittamiseen käytetään mailan ja pallon sijaan erilaisia frisbee- eli liitokiekkoja ja reiän sijaan kohteena on metallinen maalikori. Tarkoituksena on heittää frisbee koriin mahdollisimman vähin heitoin. Golfista tutut par-tulokset vaihtelevat väylän pituuden mukaan par 2:n ja par 5:n välillä.

Frisbeegolf on yksilölaji, mutta sitä pelataan yleensä 3-5 hengen ryhmissä. Avausheitto suoritetaan sille merkityltä alueelta (tee). Avausheiton jälkeen kauimpana korista oleva pelaaja jatkaa ensimmäisenä. Seuraava heitto lähtee siitä kohdasta, johon edellinen heitto on pysähtynyt. Kullakin väylällä käytetyt heitot sekä rangaistusheitot lasketaan yhteen. Lopputulos on kaikkien reikien tulosten summa. Voittaja on pelaaja, joka suorittaa radan pienimmällä määrällä heittoja.

Frisbeegolf on helppo harrastus aloittaa, sillä aloittelijalle riittää vain yksi kiekko. Midrange, eli keskimatkan kiekko on monikäyttöinen ja aloittelija pärjää sillä radan kaikissa haasteissa. Kiekkoja kuitenkin löytyy kolmenlaisia ja heittojen lisääntyessä, voi ostaa itselleen myös putterin lähitilanteisiin ja driverin pidempiin heittoihin. TÄÄLTÄ löytyy hyvä opastus oikeanlaisen kiekon valintaan.

Perus rantaheittelystä frisbeegolf eroaa erityisesti heittotekniikassa ja otteissa. Heitot koostuvat pääosin puttaamisesta, rystyheitosta sekä kämmenheitosta, mutta haastaviin tilanteisiin löytyy myös upsit ja rollerit. Rystyheitto on ns. perusheitto ja siitä kannattaakin aloittaa ☺ FRISBEEGOLFLIITON sivuilta löytyy aloittelijoille todella kattava paketti aina kiekoista vauhdinottoon, lähestymisheittoon ja puttaamiseenkin.

Frisbeegolf vie helposti mukanaan, varsinkin kun taitoa tulee lisää ja alkaa oppia kiekoista ja heitoista enemmän. Raumalla Aronahteella on helpommat väylät, mutta jos haluaa rauhassa heitellä, niin suosittelen kokeilemaan Uotilan rataa. Väylät löytyvät helposti tulostettavan KARTAN avulla. Jos kipinä yhtään heräsi, niin rohkeasti kokeilemaan! Kokeneemmat pelaajat neuvovat mielellään ja frisbeegolf-pelaajien keskuudessa vallitseekin hyvä yhteishenki.

~J.P.~


Lähteet:
www.innovastore.fi
www.frisbeegolfliitto.fi
www.frisbeegolfradat.fi
www.frisbeegolfkurssi.com

Pölläkari vol 2

Pölläkari sai päivävieraita jo toistamiseen, kun Fructuksen porukka suuntasi yhteiskuljetuksin kohti Voiluotoa. Kokoonpano oli vaihtunut niin ryhmäläisten, kuin ohjaajien taholta, nimittäin mukana touhussa oli psykologi Orvokki Julkusen lisäksi myös tutkija Anna-Maria Isola Terveyden- ja hyvinvoinninlaitokselta.

Päivän aloittelua

 Katulähetyksen kesätyöntekijä oli yhdessä muutaman leiriläisen kanssa loihtinut herkullisen aamupalan, jonka saimme nauttia luonnon helmassa. Sen jälkeen olikin aika käydä tositoimiin: ”Etsi luonnosta jotain, mikä kuvastaa tunnettasi ja oloasi juuri nyt, miltä tuntui tulla tänään tänne?” Pienen alkukangertelun jälkeen pöydälle alkoi ilmestyä erilaisia objekteja, mm. kukkasia, lehtiä ja ongen kohokin. Jokainen sai kertoa omasta valinnastaan juuri niin paljon, tai vähän, kuin halusi.

Pienen jaloittelun jälkeen käytiin kiinni päivän aiheeseen. Oli tarkoitus miettiä mitä on hyvä elämä ja löytää niitä omia, ehkä piilossakin olevia voimavaroja. Jokaisen piti keksiä 7 asiaa, jotka tekevät omasta elämä juuri niin hyvän, kuin se sillä hetkellä on. Joillekin niiden keksimisen oli helppoa, kun taas toisille seitsemän asian keksiminen oli työn ja tuskan takana, mutta niin vain jokainen löysi ne hyvät asiat omasta elämästään.

Ennen lounasta tehtiin vielä perinteinen janaharjoitus, mutta päivän ehkä hauskin osuus tuli pienten korttien myötä. Jokaiselle jaettiin viisi korttia, joissa luki erilaisia asioita, jotka ovat tavoittelemisen arvoisia tai tärkeitä elämässä. Tarkoituksena oli käydä vaihtokauppaa muiden kanssa korteista, jotta löytäisi itselle sopivat viisi asiaa. Korttien tekijällä oli ollut pilke silmäkulmassa, eikä touhu ollut ollenkaan vakavaa, sillä korteissa oli perinteisten ”hyvä perhe” ja ”tasapainoinen elämä” lisäksi myös mm. ”Mona Lisa taulu vuodeksi omalle seinälle” ja ”voittaa Miss Suomi -kilpailu”

Harmaahaikara ja västäräkki

Päivä päättyi tortilloihin ja vapaaseen aikaan. Edellisellä kerralla löytynyt lapio mahdollisti matojen kaivamisen ja näin ollen myös kalojen narraamisen. . Joku kävi pienellä kävelyllä kun toinen istuskeli laiturilla kamera kaulassa nauttien luonnon rauhasta ja sen elämästä. Mitähän uutta seuraava päivä tuo tullessaan?

~J.P.~

Pölläkari vol 1

Rauman Voiluodolla sijaitseva Pölläkari sai ensimmäiset leiriläisensä vähään aikaan. Pölläkari on monelle raumalaiselle tuttu paikka erilaisista leireistä. Itsekin olen joskus yhdellä leirillä ollut, mutta vuosia on sen verran takana, ettei muistoja juurikaan ole jaettavaksi.

Vaihtuvan kokoonpanon ryhmässä oli tällä kertaa neljä leiriläistä, joista allekirjoittanutta jännitti selvästi enemmän kuin muita. Paikan päällä käytiin läpi päivän ohjelmaa, jonka jälkeen kahvin tippumista odotellessa oli hetki aikaa omatoimiseen paikkaan tutustumiseen. Pari ryhmäläistä lähti lapion metsästykseen, jotta voisi kaivaa onkimatoja, mutta minä suuntasin automaattisesti kamera kaulassa laiturille. Kesän ehkä kuumimman helteen koetellessa jokaisen deodorantin kestävyyttä, vietimmekin suurimman osan ajasta varjossa tai sisällä, mutta tauoilla ryhmäläiset usein suuntasivat laiturille. Pölläkari on upealla paikalla ja kameraan tallentuikin päivän aikana mm. erilaisia lintuja ja luonnon kauneutta.

Aamupalan jälkeen oli pieni ryhmäytyminen esittelyjen muodossa, sekä janaharjoitus. Ryhmälle esitettiin esimerkiksi kysymys: ”Miten paljon sinua jännittää tällä hetkellä?”, jonka jälkeen jokainen sai hakea oman paikkansa kuvitteelliselta janalta. Jännittää paljon, ei jännitä ollenkaan, tai jotain siltä väliltä. Olin ainoa, joka jäi lähelle ”jännittää paljon” päätä, ja pakko myöntää, ettei se ainakaan helpottanut jännitystä ja tunsin hetken oloni todella epämukavaksi. Aihe kuitenkin otettiin esille ja painotettiin jokaisen vapautta olla juuri sitä mieltä, mitä itse haluaa, ei tarvitse mennä joukon mukana, eikä kukaan arvostele toisen mielipiteitä tai tuntemuksia. Lopulta se helpottikin oloa koko leiripäivän suhteen.

Oli helpompaa osallistua mm. oman toteemieläimen löytämiseen sekä muuhun ohjelmaan. Tauoilla pystyi paremmin vaihtamaan sanan tai toisenkin jonkun muun ryhmäläisen kanssa. Näytinpä mm. silkkiuikusta ottamaani kuvaa ja kävimme keskustelua siitä, onko kuvassa kenties kuikka, tukkasotka, tai jokin muu pulu, joten nauruakin piisasi!

Mielenkiinnolla seuraavaa leiripäivää odotellen,

~J.P.~