Voiluodon terapiahevoset

Torstai aamu valkeni hieman pilvisessä, mutta kuitenkin poutaisessa säässä, jolloin Fructuksen porukka suuntasi autojen nokat kohti Voiluotoa. Tarkoitus oli tutustua ratsastusterapiaan Jenni Salomaan (Voiluodon terapiahevoset) ja Salla Forsmanin (Porin Woimahevonen) opastuksella.

Saavuttuamme paikalle, tämä kaksikko otti meidät ilolla vastaan ja päivä alkoi aamupalalla nuotion ääressä. Jenni ja Salla kertoivat omista taustoistaan ja miten olivat alalle päätyneet. Samalla vaihdettiin kuulumisia ja keskusteltiin ryhmäläisten suhtautumisesta eläimiin. Ensimmäinen eläinkontakti saatiin Peppi-koiraan. Liikkumisen ja aktiivisuuden perusteella ei olisi koskaan osannut arvata Peppiä sokeaksi.

Ratsastuskentällä saimme tutustua suomenhevoseen Teppoon, sekä vähän pienemmän kaliiberin poniin Iiroon. Samalla kun Jenni kertoi meille mitä ratsastusterapia on, Iiro kävi moikkaamassa ryhmäläisiä. Hän oli varsin kiinnostunut mm. allekirjoittaneen taskusta pilkistävästä vesipullon korkista. Eläinrakkaana ihmisenä oma sydän oli sulatettu ensi näkemällä, mutta kaikki eivät olleet niin sinut hevosten kanssa. Silloin Jenni piirsi maahan kolme sisäkkäistä ympyrää.

Hän kuvaili ympyrää olotilaympyräksi. Sen sisällä keskellä pienin alue on oma mukavuusalue. Siellä meidän on rento ja hyvä olla. Mutta kun poistumme mukavuusalueelta, olemme oppimisalueella, ja joskus onkin hyvä rikkoa omia rajojaan. Tästä kertoessaan Jenni sanoi toivovansa, että meistäkin jokainen yrittäisi päivän aikana tulla vähän ulos omasta mukavuusalueestaan, mutta jos jotain ei halua tehdä, sitä ei ole pakko tehdä. Silloin olisi riski, että haaste kasvaisi niin suureksi, että päätyisimme stressialueelle, jossa emme enää pysty oppimaan. Pieni stressi on ajoittain hyväksi, mutta pitkään jatkuneena ja toistuvana se lamaannuttaa meidät.

Ennen tallin sisätiloihin siirtymistä näimme myös tilan muut hevoset. Peppi seurasi uskomattoman hyvin meitä mihin ikinä menimmekin ja seikkaili välillä omiaan. Tallin sisällä meitä odotti kaksi työläistä, Nelli ja Risto kissat. Heidän ”työnään” on kuulemma jyrsijäkannan kurissa pitäminen ☺ Kissoilla oli juuri ruoka-aika, eivätkä ne sillä hetkellä välittäneet muista meidän ryhmäläisistämme, kuin niistä kahdesta, jotka antoivat heille ruokaa. Sisätiloissa asusteli myös kaksi pupua.

Viimeiset eläimet, joihin saimme tutustua, oli pihalla jo itsestään ilmoitelleet ja kaakottaneet Tippi ja Repe ankat. Jälleen halukkaat saivat antaa ankoille ruokaa. Peppi seurasi tilannetta aitauksen ulkopuolelta ja Risto puolestaan istui ylvään näköisenä ankkojen asumuksen katolla.  Kun kaikkiin eläimiin oli tutustuttu, niille oli annettu ruokaa ja hevosille viety heinää, pidimme pienen kahvitauon ennen aistipolulle siirtymistä.

Tilan ympärille oli rakennettu aistipolku, johon menimme kahdessa pienessä ryhmässä. Aistipolulla oli erilaisia rasteja, joissa keskityttiin mm. oman kehon tuntemiseen, luontoon, rauhoittumiseen, tuntoaistiin, omiin vahvuuksiin ja moneen muuhun. Yhdessä rastissa esimerkiksi kehotettiin laittamaan silmät kiinni ja kuuntelemaan ympärillä olevaa luontoa. Pystyisikö sieltä löytämään viisi erilaista ääntä ja nimeämään nämä äänet? Itse löysin vain kolme ääntä, mutta kun yksi ryhmässä olevista kertoi kuulleensa kaukana hiljaisena kuuluvaa liikenteen ääntä, silloin vasta itsekin tajusin ja kuulin sen.

Aistipolun aikana Jenni ja Salla olivat sytyttäneet nuotion. Myös aurinko oli heittänyt kaikki pilvet pois taivaalta, ja saimme nauttia grillimakkaroista ja sämpylöistä ihanan sinisen taivaan alla. Päivä oli kokonaisuudessaan erittäin onnistunut. Moni ryhmäläisistä kertoi unohtaneensa omat jännitykset ja ahdistukset, ja muurit laskeutuivat eläinten parissa. Edes minä suurena jännittäjänä ja valokuvia vihaavana en ollut ollenkaan huomannut, että minustakin oli otettu kuvia, kun olin eläinten kanssa. Olin vaan niin täysillä uppoutunut ja keskittynyt näihin ihanuuksiin. Päivän jälkeen olotila oli rentoutunut ja vapautunut, sisällä oli mukava lämmin olo. Kiitos Jenni ja Salla, että saimme tulla tutustumaan!

~J.P.~

Pölläkari vol 2

Pölläkari sai päivävieraita jo toistamiseen, kun Fructuksen porukka suuntasi yhteiskuljetuksin kohti Voiluotoa. Kokoonpano oli vaihtunut niin ryhmäläisten, kuin ohjaajien taholta, nimittäin mukana touhussa oli psykologi Orvokki Julkusen lisäksi myös tutkija Anna-Maria Isola Terveyden- ja hyvinvoinninlaitokselta.

Päivän aloittelua

 Katulähetyksen kesätyöntekijä oli yhdessä muutaman leiriläisen kanssa loihtinut herkullisen aamupalan, jonka saimme nauttia luonnon helmassa. Sen jälkeen olikin aika käydä tositoimiin: ”Etsi luonnosta jotain, mikä kuvastaa tunnettasi ja oloasi juuri nyt, miltä tuntui tulla tänään tänne?” Pienen alkukangertelun jälkeen pöydälle alkoi ilmestyä erilaisia objekteja, mm. kukkasia, lehtiä ja ongen kohokin. Jokainen sai kertoa omasta valinnastaan juuri niin paljon, tai vähän, kuin halusi.

Pienen jaloittelun jälkeen käytiin kiinni päivän aiheeseen. Oli tarkoitus miettiä mitä on hyvä elämä ja löytää niitä omia, ehkä piilossakin olevia voimavaroja. Jokaisen piti keksiä 7 asiaa, jotka tekevät omasta elämä juuri niin hyvän, kuin se sillä hetkellä on. Joillekin niiden keksimisen oli helppoa, kun taas toisille seitsemän asian keksiminen oli työn ja tuskan takana, mutta niin vain jokainen löysi ne hyvät asiat omasta elämästään.

Ennen lounasta tehtiin vielä perinteinen janaharjoitus, mutta päivän ehkä hauskin osuus tuli pienten korttien myötä. Jokaiselle jaettiin viisi korttia, joissa luki erilaisia asioita, jotka ovat tavoittelemisen arvoisia tai tärkeitä elämässä. Tarkoituksena oli käydä vaihtokauppaa muiden kanssa korteista, jotta löytäisi itselle sopivat viisi asiaa. Korttien tekijällä oli ollut pilke silmäkulmassa, eikä touhu ollut ollenkaan vakavaa, sillä korteissa oli perinteisten ”hyvä perhe” ja ”tasapainoinen elämä” lisäksi myös mm. ”Mona Lisa taulu vuodeksi omalle seinälle” ja ”voittaa Miss Suomi -kilpailu”

Harmaahaikara ja västäräkki

Päivä päättyi tortilloihin ja vapaaseen aikaan. Edellisellä kerralla löytynyt lapio mahdollisti matojen kaivamisen ja näin ollen myös kalojen narraamisen. . Joku kävi pienellä kävelyllä kun toinen istuskeli laiturilla kamera kaulassa nauttien luonnon rauhasta ja sen elämästä. Mitähän uutta seuraava päivä tuo tullessaan?

~J.P.~

Pölläkari vol 1

Rauman Voiluodolla sijaitseva Pölläkari sai ensimmäiset leiriläisensä vähään aikaan. Pölläkari on monelle raumalaiselle tuttu paikka erilaisista leireistä. Itsekin olen joskus yhdellä leirillä ollut, mutta vuosia on sen verran takana, ettei muistoja juurikaan ole jaettavaksi.

Vaihtuvan kokoonpanon ryhmässä oli tällä kertaa neljä leiriläistä, joista allekirjoittanutta jännitti selvästi enemmän kuin muita. Paikan päällä käytiin läpi päivän ohjelmaa, jonka jälkeen kahvin tippumista odotellessa oli hetki aikaa omatoimiseen paikkaan tutustumiseen. Pari ryhmäläistä lähti lapion metsästykseen, jotta voisi kaivaa onkimatoja, mutta minä suuntasin automaattisesti kamera kaulassa laiturille. Kesän ehkä kuumimman helteen koetellessa jokaisen deodorantin kestävyyttä, vietimmekin suurimman osan ajasta varjossa tai sisällä, mutta tauoilla ryhmäläiset usein suuntasivat laiturille. Pölläkari on upealla paikalla ja kameraan tallentuikin päivän aikana mm. erilaisia lintuja ja luonnon kauneutta.

Aamupalan jälkeen oli pieni ryhmäytyminen esittelyjen muodossa, sekä janaharjoitus. Ryhmälle esitettiin esimerkiksi kysymys: ”Miten paljon sinua jännittää tällä hetkellä?”, jonka jälkeen jokainen sai hakea oman paikkansa kuvitteelliselta janalta. Jännittää paljon, ei jännitä ollenkaan, tai jotain siltä väliltä. Olin ainoa, joka jäi lähelle ”jännittää paljon” päätä, ja pakko myöntää, ettei se ainakaan helpottanut jännitystä ja tunsin hetken oloni todella epämukavaksi. Aihe kuitenkin otettiin esille ja painotettiin jokaisen vapautta olla juuri sitä mieltä, mitä itse haluaa, ei tarvitse mennä joukon mukana, eikä kukaan arvostele toisen mielipiteitä tai tuntemuksia. Lopulta se helpottikin oloa koko leiripäivän suhteen.

Oli helpompaa osallistua mm. oman toteemieläimen löytämiseen sekä muuhun ohjelmaan. Tauoilla pystyi paremmin vaihtamaan sanan tai toisenkin jonkun muun ryhmäläisen kanssa. Näytinpä mm. silkkiuikusta ottamaani kuvaa ja kävimme keskustelua siitä, onko kuvassa kenties kuikka, tukkasotka, tai jokin muu pulu, joten nauruakin piisasi!

Mielenkiinnolla seuraavaa leiripäivää odotellen,

~J.P.~

Hierkonpolku

”Juhannusviikon helteet väistyivät tieltä torstaina, kun Fructus suuntasi Pyhärannan Reilaan Hierkonpolulle. Merenranta-alue on ennen toiminut puolustusvoimien harjoitusalueena, mutta 2014 alue siirtyi Metsähallituksen omistukseen. Nyt alueella on talkoolaisten voimin rakennettu ihana luontopolku, tulentekopaikat, laavu, puuvaja ja käymälä.

Suuntasimme kohti Kyhkärännokkaa, jossa aloitimme päivän – vaikkakin pilvisen ja hieman tuulisen – kahvilla ja leivällä. Kun viima yritti tunkeutua luihin asti, oli aika lähteä kävelemään. Tuuli ei käynyt puiden läpi, joten lopulta ilma olikin täydellinen: ei liian kuuma, eikä pienen tuulenvireen takia ötököitäkään juuri ollut.

Polun varrelta löytyi paljon valokuvattavaa. Pienessä poukamassa kyhmyjoutsen esitteli kuutta poikastaan. Emo päästi melko lähelle kuvaamaan, mutta vahti kyllä herkeämättä, ettemme tule liian lähelle. Välillä maisema näytti lähes satumaiselta, kun korkeat männyt seisoivat vankasti vihreän luonnon keskellä, ja kun kääntyi ympäri, saattoi nähdä pienen pätkän hiekkarantaa.

Valitsemamme 1,3 km reitti päättyi Hierkonpään laavulle, jossa oli myös käymälä ja puuhuone. Enpä ole koskaan käynyt niin siistissä ja hajuttomassa ulkokäymälässä! Laavu oli kaunis ja upealla paikalla. Siellä olikin hyvä pitää pieni tauko. Eräs ryhmän jäsenistä kokeili kalaonnea, mutta ranta oli kuulemma liian matalaa virvelöintiin.

Jatkoimme vielä hetken eteenpäin isommalle hiekkarannalle, josta käännyimme takaisin kohti Kyhkärännokkaa. Nyt viileän ilman takia olimme ainoat samoilijat luontopolulla, mutta paikka jätti kyllä sellaisen vaikutuksen, että sinne on pakko lähteä joskus uudestaankin! Metsäpalovaroituksen takia emme nyt voineet grilllata, mutta ehkäpä ensi kerralla 🙂

Ohessa vielä Leader Satakunnan video Hierkonpolusta vuonna 2018.

~J.P.~”


Saman tyyppistä matalan kynnyksen toimintaa (mm. ympäristön siistiminen, poistotekstiilien lajittelu sekä luonnon monimuotoisuuden suojeleminen) on tulossa jatkossakin. Ota yhteyttä ja kysy lisää, jos mielenkiintosi heräsi.

Heidi Fructus Rskl 044-068 4960